Empatia vs. kova kovaa vastaan?

24.11.2017
  • Empatia! Se on välillä NIIN vaikeaa.

    Silloin varsinkin kun nuo yhdet ei kuuntele mitään.

    Mutta tässä siis tarina elävästä elämästä.

    Meidän pienempi on ultimaattisen huono syöjä. Jos ajattelet, että sinulla on kotona nirsoilija, niin ihan varmasti meidän kuopus laittaa paremmaksi.

    Jokainen ruokapöytähetki on meille vanhemmille melkoista tuskaa.

    … Josta päästään siihen hassunhauskaan juttuun että työkseni hoidan nirsoilevia syöjiä. Suutarin lapsillahan ei tunnetusti ole kenkiä.

    Omalla tavallaan olen tosi iloinen tästä kokemuksesta toki. Ymmärrän niin perheen hädän silloin kun lapsi ehdottomasti kieltäytyy syömästä.

    Mutta siis tästä jaarittelusta asiaan.

    Olen havainnut yhden tärkeän asian, jonka oli myös huomannut tytön lastentarhanopettaja.

    Kuopukselle ei voi koskaan laittaa kova kovaa vastaan varsinkaan ruokapöydässä.

    Se aiheuttaa ainoastaan, vain ja ainoastaan lapsen ihan järkyttävän tunnemyräkän jonka jälkeen AIVAN varmasti se pienikin ruokahalu on mennyttä.

    Jos jaksan olla empaattinen ja kannustava, tyttö syö (ei kaikkea, mutta maistaa ainakin).

    Jos vedän “syö tai itket ja syöt” linjan, lapsi huutaa aivan pää punaisena seuraavan tunnin.

  •  
    Olin pitkään ihan kamalan rasittunut tästä asiasta. Jotenkin surin sitä, että on se h******** että pitää kaikki temput tehä, ennenkuin laps edes suostuu katsomaan ruokaa.

    En tiedä mikä minussa on nyt muuttunut, mutta katson asiaa eri kannalta. Ehkä se oli keskustelu lastentarhan open kanssa tai joku muu. Empatiakykyni on ehkä myös taas vahvistunut.

    Olen aidosti lapsen puolesta pahoillaan että hän ei uskalla kokeilla kaikkia ruokia. Se on valtavan kuormittavaa hänelle. Hän pettyy itseensä ja meihin melkein jokaisella ruokailukerralla. Taas hän teki väärin. Taaskaan ei saanut syötyä.

    Kun olen ottanut empaattisen asenteen, meillä kaikilla on ollut parempi mieli. Olen iloinen kun hän rohkeasti katsoo ruokaa, koskee siihen. Maistaa pienen maun. Kerron hänelle: “Olet rohkea kun maistoit”.

    Me ollaan nykyään ruokapöydässä samalla puolella tytön kanssa. Rohkeasti maistelemalla, yhdessä tässä. Ei ole mitään hätää.

    Jos haluat lähteä opettelemaan empaattista ja kannustavaa vanhemmuutta, lue kannustava kehu.

    Se on hyvä ensimmäinen askel.

    www.mammakaveri.fi/kannustavakehu
     
    Tai lataa ilmainen oppaani, jossa kerron miten missäkin ikäkaudessa kannattaa kohdata lapsen uhmakohtaus.

    T. Katja
    Liity Katjan sähköpostilistalle ja saa sähköpostiisi ilmainen ekirja “Mistä on tasapainoiset lapset tehty? Ymmärrä lapsen kasvua, tue lapsen itsetuntoa”
Lukijan kysymys: Miten kertoa lapsille seksistä?Mitä tehdä kun äidillä menee liian lujaa?
Show Buttons
Hide Buttons
Ei tuotteita