Tutkimus: Saako lapselle huutaa?

27.7.2017
  • Viikkokirjeeni tilaaja Miia jätti minulle pähkinän purtavaksi:
    “Oma perheeni lapsena oli sellainen “Serranon” perhe jossa huudettiin (ei väkivaltaa) kyllä mutta rakkauskin oli näkyvää ja hassuteltiin ja leikittiin paljon. Mieheni perhe taas ei ylitsepursuavasti näyttänyt rakkautta saati suuttumusta, siellä äiti oli tyyni lähes aina. Itselle tuntuu luontevimmalta tuo molemmat ääripäät mutta onko tässä joku näkökulma kasvattajan puolelta? Meillä lapset tulleet tempperamentissa munhun eivätkä ole herkkiä hissukoita. Tästä aiheesta olisi mukava saada joskus jotain tekstiä sinulta.”

    Kun katsotaan kasvatuksen tutkimusta ja kasvatuskirjallisuutta niin tunteiden ilmaiseminen on ehdottomasti suotava asia.

    Tiedetään esimerkiksi oikein hyvin se, että masentuneiden äitien lapset masentuvat myös herkästi. Masentunut aikuinen ei jaksa olla sensitiivinen, hän on hyvin väsynyt ja yleensä kovin ilmeetön.

    Mutta mitä luulen että Miia tässä kysyy on se, onko ok huutaa, jos samalla myös  rakkautta näytetään täysillä.
  • Ensinnäkin, niinkuin sanon aina, että et todennäköisesti koskaan voi olla TÄYSIN huutamatta lapsillesi. On tilanteita, joissa se on jopa suotavaa (esim. lapsi meinaa jäädä auton alle.

    Mutta taasen, jos katsotaan tutkimusta, niin huutaminen ei ole a) tehokas tapa muuttaa lapsen käyttäytymistä b) se voi olla pitkässä juoksussa ihan aikuisten oikeasti vahingollista lapselle.

    Child Development lehdessä julkaistiin 2014 pitkittäistutkimus, jossa verrattiin aikuisten huutamista nurten käyttäytymispulmiin ja masennusoireisiin.

    Tulos ei armahda sinua, joka huudat lapsellesi paljon. Huutaminen on väkivaltaa, jota voi verrata fyysiseen kurittamiseen. 

    Koska itse olen tehnyt kaikki virheet mitä lasten kanssa voi tehdä, oli elämässäni ajanjakso jolloin huusin lapsilleni paljon. Kävin kuitenkin syvällisen pohdiskelun omista tavoistani, ja halusin todella lopettaa tämän typerän, väkivaltaisen tavan.

    Nyt toivon kuitenkin, ettet säikähdä tätä Child Development lehden tulosta. Elämä ei onneksi ole niin mustavalkoista että jos yhdesti huutaa lapselle niin siinä meni sen lapsen tulevaisuus.

    Mitä siis kannattaa tehdä sen jälkeen kun on huutanut?

    Pyydä anteeksi. Kerro miksi huusit. Selitä lapselle mitä tapahtui, jotta hän oppii miksi riita syntyi ja miten pyydetään anteeksi. Pyri oppimaan omasta virheestäsi: analysoi ja reflektoi tilannetta. Mikä aiheutti huutamisen? Voiko tämän estää tulvaisuudessa.

    Omalla kohdallani paras tapa estää huutamista on ollut se, että olen opetellut kasvatustekniikoita, joiden avulla lapseni ovat ryhtyneet tottelemaan minua.

    Minun ei tarvitse huutaa, koska minua kuunnellaan ja suurimman osan ajasta ohjeitani noudatetaan.

    Jos sinä haluat päästä tähän tilanteeseen lähde kulkemaan Mammakaverin portaita pitkin. Tutustu lapsen kasvuun ja kehitykseen. Opettele huomaamaan hyvä lapsessa. Opeta lapselle mitä häneltä edelllytetään kussakin tilanteessa. Pysy johdonmukaisena. Ja lopuksi kuuntele todella lastasi.

    Tästä pääset Mammakaverin portaille:
    www.mammakaveri.fi/aloita-tasta

    T. Katja

    LÄHDE: Wang & Kenny 2014 Longitudinal links between fathers’ and mothers’ harsh verbal discipline and adolescents’ conduct problems and depressive symptoms, Child Development

    Liity Katjan sähköpostilistalle ja saa sähköpostiisi ilmainen ekirja “Mistä on tasapainoiset lapset tehty? Ymmärrä lapsen kasvua, tue lapsen itsetuntoa”
Katjan papatuspuhe: IHAN OIKEESTI??????Mikä on mielenvikaisen vanhemman määritelmä?
Katjan Mammakaverista sanottua

“Alankin heti opiskelemaan ja kiitos mielenkiintoisista ja erittäin ajankohtaisista kirjoista, sähköposteista ja asioista joita opetat. Kannustava kehu on mahtava.”

Eräs Mammakaverin kirjasarjan lukija

Voisit olla kiinnostunut myös näistä…
Show Buttons
Hide Buttons
Ei tuotteita