Tutkimus: Perheen tiukat rajat ja vanhempien korkea koulutus altistavat lapsen masennukselle

14.9.2017
  • Hesarissa oli 13.6.2017 seuraava juttu: “Tutkimus: Perheen tiukat rajat ja vanhempien korkea koulutus altistavat lapsen masennukselle”

    Juttu pohjautui Jallu Lindblomin väitöstutkimukseen “Varhaisten perhesysteemien merkitys lapsen tunteiden säätelylle ja mielenterveydelle”. (Tampereen yliopisto).

    Väitöstutkimuksessa oli löydetty seitsemän erilaista perhetyyppiä ja sitten tarkisteltu onko lapsella masennusoireita tai pulmia säädellä omia tunteitaan.

    Minusta mielenkiintoisin pointti tässä:

    “LÖYDETYISTÄ perhetyypeistä ainoastaan yksi eli kohesiivinen perhetyyppi ei ennustanut lapsen tunteiden säätelyn vaikeuksia varhaisessa kouluiässä.

    Kohesiivisia perheitä on selvästi eniten, noin kolmannes kaikista perheistä. Kohesiivisessa perheessä vanhempien suhde on tasaveroinen ja vastuu on jaettu yhteisesti. Perheessä arvostetaan läheisyyttä, mutta kunnioitetaan toisten yksilöllisyyttä.

    Tällainen ilmapiiri auttaa Lindblomin mukaan lasta kohtaamaan tunteensa avoimesti ja oppimaan niiden säätelyä.

    ”Ongelmallisissa perheissä lapsilla on taipumus jumiutua negatiiviseen tunteeseen tai lähteä välttämään sitä. Kohesiivisen perheen lapset pystyvät käsittelemään tunteitaan ilman, että he ahdistuvat liikaa tai tunne on pakko työntää pois.” “

    Eli lyhyesti:
    Perheissä joissa arvostetaan yhteistyötä ja samalla arvostetaan toisten mielipiteitä kasvaa tasapainoisia lapsia.

  • Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

    Lindblom on selittänyt tässä artikkelissa kohesiivisen perheen vastakohdan: “Autoritaarisessa perheessä rajat ovat niin voimakkaat, että läheisyys kärsii. Perheessä on voimakkaat valtasuhteet ja niin sanottu perheen pää, jonka sana on laki.”

    Jäin miettimään valtaa ja yksilöllisyyttä. Minulla on mielestäni vastuu lasten hyvinvoinnista. Heidän on laitettava tarpeeksi vaatetta päälle, kun mennään ulos. Heidän on kuunneltava, kun huudan: “varo, auto”. Muuten he ovat hengenvaarassa.

    Mutta samalla, aina kun on mahdollista, voin antaa lapselle tilaa yksilöllisyydelle ja neuvottelulle. Kun laitamme takkia päälle, voin antaa vaihtoehdon: “laitatko sinisen vai punaisen takin”. Takki laitetaan, lapsi saa päättää värin. Autoteistä ei neuvotella.

    Mutta miten muutetaan negatiivinen ja autoritäärinen ilmapiiri positiiviseksi?

    Aloita harjoittelu tästä kirjasta:
    www.mammakaveri.fi/kannustavakehu

    T. Katja

    Liity Katjan sähköpostilistalle ja saa sähköpostiisi ilmainen ekirja “Mistä on tasapainoiset lapset tehty? Ymmärrä lapsen kasvua, tue lapsen itsetuntoa”
Lukijan kysymys: miten pureminen saadaan loppumaan?Aivan pers**** meni…
Show Buttons
Hide Buttons
Ei tuotteita