6 syytä miksi vanhemmuus on haastavampaa nyt kuin 80-luvulla

28.7.2016
  • Oi, kultainen 80-luku! Olkatoppaukset. Kreppitukka. Dingo.

    Ja, se vapaus.

    Väitän nimittäin kivenkovaan, että tänä päivänä vanhemmuus on huomattavasti haastavampaa kuin silloin kun me olimme lapsia.

    1. Onko sukusi ripoteltu pitkin pitkää Suomenmaata?

    Jos ei, olet yksi onnekkaista. Jos on, niin tiedät varmasti hyvin kuinka vaikea on saada lastenhoitoapua. Ja kuinka arvokkaita ne hetket ovat, jolloin isovanhemmat ovat käytmässä.

    Apua ei vain yksinkertaisesti ole saatavilla, ellet pysty lyömään rahaa tiskiin. Ja samalla kun vieras ihminen tulee hoitamaan lapsiasi, sinun täytyy todella miettiä kenet uskallat kotiisi päästää.

    Hoidat työt, ruoat, siivoukset… ja siihen päälle vielä lasten harrastukset ja lista jatkuu loputtomasti. Jos ympärillä on sukua (joka oletettavasti välittää ja haluaa auttaa), on käsipareja olemassa joille vastuun voi siirtää. Jos ei, selviät kaikesta yksin.

    80-luvulla vielä pikkukaupungitkin olivat eläviä. Tämän YT-huuman aikana kukaan ei voi luottaa enää työpaikkaansa. Pätkätyöt ovat realismia. Voi olla että huomenna joudut muuttamaan asuinpaikkaasi ja kaikkia suunnitelmiasi työpaikan perässä.

    2. Emme ole nähneet pikkulapsia vuosiin ennen kuin saamme omamme

    Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä vuonna 2013 oli 29-vuotta ja ikä on nousussa (LÄHDE: Yle). Vuonna 82, ikä oli 24 vuotta (LÄHDE: Tilastokeskus).

    Kolmikymppinen on elänyt jo todella pitkään itsenäisen aikuisen elämää, jossa harvemmin törmää pikkulapsiin. Siirtyminen tästä vapaudesta lapsiperheen sidottuun arkeen voi olla kova pala niellä. Voit tuntea oikeita kasvukipuja kun hyvästelet vapaan elämän.

    3. Ei kunnon ohjeita tai koulutusta lapsen kasvattamiseen tasapainoiseksi

    Milloin kävit viimeksi neuvolassa? Kun vauva syntyy, sieltä saa hyvää oppia ja apua. Kun lapsi täyttää vuoden, käynnit harvenevat niin ettei niistä ole apua.

    Eräälle tuttavalleni oli suositeltu Facebookin mammaryhmiä kasvatusneuvoksi.

    Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että juuri kun uhmaikä alkaa, sinulle sanotaan yhteiskunnan puolelta: “Heippa, ja pärjäile!”

    Harva uskaltautuu pyytämään apua perheneuvolasta. Pärjäät vaikka hammasta purren. Suomalaisella sisulla, periksi ei anneta. Ja apua ei pyydellä. Eihän vanhempammekaan mitään pyytäneet. Häpeä nostaa heti päätään jos edes ajattelee tätä mahdollisuutena.

    Verkko on pullollaan ristiriitaista neuvoa ja tutkimusta. Luet joka päivä uuden artikkelin, jossa kumotaan edellisenä päivänä lukemasi totuus siitä, miten lasta tulisi kasvattaa.

    Vanhempamme elivät hyvin erilaisessa maailmassa, joka ei ollut täynnä tietoa.

    4. Lapsen taksikuskina toimiminen

    Lasten harrastaminen alkaa huomattavasti nuorempana kuin meillä. Muistatteko itse että teitä olisi kuljetettu harrastuksiin alle nelivuotiaina?

    Vaikka on ihana tarjota lapselle tekemistä ja mukavia hetkiä harrastuksen parissa, se tekee meistä stressaantuneen taksikuskin. Klo 16 pääset lähtemään kotiin, 16.30 lapsi tarhasta 17.00 ruoka naamaan ja harrastukseen 17.45. Aikataulun on tiukka!

    Olet uskomattoman paineen alla. Ei ihme, että on vaikea pysyä rauhallisena.

    5. Työelämän murros

    Työelämä on muuttunut totaalisesti. Kännykkä ja sähköposti ovat läsnä vaikka olisit ns. lomalla ja ns. omalla ajalla. Jatkuva saavutettavissa oleminen kuormittaa, sillä se keskeyttää usein tekemisen. Ruoanlaitto vaihtuu sähköpostiin vastailuun. Paine vastaamiseen on suuri.

    Vanhempamme tulivat kotiin, vaihtoivat vaatteet ja rupesivat puuhaamaan kotihommia. Työt olivat ohi.

    6. Vieraiden ihmisten pelko

    Keneen voi luottaa? Voiko keneenkään? Pihalla oleviin vieraisiin toisten lasten vanhempiin?

    Lapsena me lähdettiin päiväkodin ja koulun jälkeen kavereiden kanssa ulos ja pyörittiin pitkin pihoja siihen asti että tuli ilta. Pienimmät olivat 3-4 vuotiaita ja isommat lapset piti niistä huolta. Äiti ja isä huolehti sillä aikaa kodista: siivos, pyykkäs ja teki ruokaa. Kotihommat tuli tehtyä nopeasti, kun lapset ei pyörineet jaloissa.

    Nykyään tämä olisi ihan pöyristyttävää. Sinä päivystät lapsiesi vieressä koko päivän. Mietit, voisiko esikoululaisen jättää muutamaksi minuutiksi toisten vanhempien katseen alle. Mitä jos joku tulee ja nappaa lapsen?

    Kaikki tämä lisää sinun stressitasoasi

    Kaikki yllä mainittu lisää sinun stressitasoasi. Stressaantuneena on vaikea pysyä rauhallisena. Sinä tarvitset lastenhoitoapua, omaa aikaa ja hetken pois auton ratista. Tämä lievittää kiirettä joka sataa suoraan lapsesi laariin. Jaksat olla rauhallinen kun paine on poissa.

    Haluatko oppaan, jossa käyn läpi lapsen eri kehitysvaiheet. Nämä vaiheet auttavat sinua ymmärtämään esimerkiksi sen, miksi palkinnot eivät auta tietyssä lapsen ikävaiheessa. Oppaan saat täältä. 

  • Kiinnostaisivatko nämä?

Leave a reply
Jos miehet saavat päättää kasvattamisesta niin…18 vinkkiä kiireettömiin päiväkotiaamuihin

Leave Your Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Show Buttons
Hide Buttons
Ei tuotteita